Into

Agilityreeneilyä

2012-02-22T10:22:00.000+02:00

Nohniin. Päästiinpä sitten kolmen vkon tauon jälkeen käymään agilityssä. Eka oli liian paljo pakkasta, sitten olin kipee ja viime viikolla olin itse uimatekniikka-treeneissä.. Käveltiin kotoota noin puoltoista kilsaa bussille ja koira rupes kerään lievästi kierroksia jo siinä bussia ootellessa! Bussissa ei kanssakaan rauhottunut eikä varsinkaan rauhottunu hallissa.. Tän siitä saa, ensin toivoo että koirasta huokuis halu tehdä ja se komentais, että "nyt mennään aivan liian hiljaa, vauhtiavauhtia, toimintaa!!" ja nyt ku se tekee niin, niin argh... :D Ei voi siis voittaa, tässäkään asiassa.. Noh, ehkä toi rauhottuminen kentän ulkopuolella olisi kuitenkin ihan toivottavaa.. Toisaalta oon käyttäny noi hetket hyväksi esim. seuraamisen vahvistamiseen, eilen toimi hyvin :)

Radalla koira oli ensin aivan ylikierroksilla, mutta taas parin tekemisen jälkeen oli ihan ok. Itelle taas tauon jälkeen oli jotenkin haastavaa kääntyä ja vääntyä tarvittaviin ohjauskuvioihin, mutta onneks niitä sitten jankattiin.. Oudoin kohta oli, kun tuli putkesta, aita ja rengas. Eka hyppäs renkaan rikki (on sellanen "hajoava" versio) ja sitten ei suostunu hyppään sitä osana rataa. Yksittäisenä meni sen sitten ok, kun tarkasti ohjasin. Yleensä toi rengas on ollu aina sellane minkä tekee mielellään ja jos on esim. suoralla radalla niin ei oo sen ohi pahemmin juossu.. Tai tulee mulle jostain kisoista mieleen joku tilanne, mutta se oli "vanhaan" aikaan... ;)

Nyt kun on vähän tarkempi ope niin ei päästä varmaan noitten kontaktien kanssa ihan yhtä iisisti ku aiemmin. Ollaan ny pitemmän aikaan tehty niin, että palkkaan sen alastulolle ja sitten jatketaan matkaa. Eli oikeestaan ei olla niitä treenattu... :/ Tiedän, että ei sais antaa niitten mennä vasemmalla kädellä, koska kisoissa niistä sais ehkä napattua sen pari vaadittavaa sekuntia pois... niitten treenaaminen kerran vkossa ei vaan oo oikeen toimiva konsepti, mutta täytyy sit yrittää saada esim. jotain rappustreeniä aikaiseksi..

Loppuun kuviakuvia.

Oikean puoleinen on meidän kotitalo.

Paluu arkeen..

2012-01-25T15:51:00.000+02:00

Mutta onneksi arki ei ole ollut kovin karu :) (riippuu kyllä varmaan keltä kysyy..) Into palautui kotiin puolitoista viikkoa sitten, oli poissa 7 viikkoa! Apua! Mutta olinhan mä kyllä sen kanssa pari vkoa lomailemassa.. Mutta hyvinhän sillä siellä meni, ei joutunut varmaan kahta tuntia kauempaa olemaan yksin ja aina sai rapsutuksia :) Nyt kyllä vähän epäilen, että toi on jättäny pientä skismaa koiran pääkoppaan tavalla tai toisella.. On meinaan viime vkolla useemman kerran repiny mun peiton sängystä! Argh!! En tiä mitä sillä tekee, mutta on osittain lattialla sängyn vieressä, ku meen kotiin. (sängyn päällä sellasesta kompostiverkosta tehty "portti" ettei pääse itse sänkyyn) Ja nyt kahtena pvnä muistin heittää peiton kauimmaiseen nurkkaan, ettei pääse siihen käsiksi niin oli sitten repinyt mun housut sängyltä! Taas löysin ne siitä vierestä enkä ainakaan huomannu mitään varsinaisia tuhoamisen merkkejä.. Toivottavasti tästä ei kehkeydy mitään suurempaa tuhoamisvimmaa, koska sellaista ei ole koskaan aiemminkaan ollut. *koputtaa puuta*

Viime viikolla päästiin sitten jatkamaan taas agilityä. Tua meidän nykyisessä seurassa haetaan aina neljän kk:n välein uudestaan ryhmään mihin haluaa. Ihan ok systeemi, pääsee vaihtamaan ryhmää halutessaan. Me hyödynnettiin tätä ja vaihtelun vuoksi vaihdettiin ryhmää. En nyt tarkalleen muista, mitä siellä ekoissa reeneissä tapahtui erityisesti.. ;) Koira taisi olla ihan hyvin mukana ja ohjaajan liikkumiseen kiinnitetään erityisesti huomiota, mikä on hyvä juttu. Myöskin ollaan otettu ratoja vähän lyhyemmissä pätkissä ja se toivottavasti auttaa vauhdin kanssa. Itse ajattelen, että nimenomaan sen parin sekunnin ottaminen pois ratasuorituksen ajasta on se elinehto viimeisen nollan metsästykseen! Tietty tarvitaan kaikkien asioiden vahvistamista, mutta toisaalta kikkailut ei tossa ykkösluokassa vielä ihan hirveesti merkkaa.. Tai radat on harvoin sellaisia, että esimerkiksi meille suht uutta juttua "niistoa" tarvittaisiin.. Niisto onkin ollut molemmissa treeneissä aika vahvasti esillä.

Eilen treeneissä niistoa käytettiin ainakin kahdessa kohdassa. Into kävi ihan kierroksilla hetkittäin ja ei seurannu mun tekemisiä juuri ollenkaan.. Sitten kun ehdin edelle ja liikuin selkeästi jutut toimi, mutta ääntä piti välillä korottaa.. Varsinkin lopuksi päästiin käyttään meidän vikat 5 min. treeniaikaa ja otettiin takaakiertoa ja välistä vetoa neljän aidan rivistöllä. Koira odotti hienosti, ohjautui ekan aidan yli, mutta ei sen jälkeen välittäny siitä et ois pitäny hypätä seuraavan aidan yli.. Sitten pari kertaa lelun ja kunnon äänen kanssa ja sit tuli miten piti. Muuten kyllä vauhtia riitti ja oltiin hyvillä mielin. Tykkään kyllä, että tässä vaiheessa meidän "uraa" viilataan pilkkua ja opetetaan ohjaajaa ohjaamaan ;D

Intomielestä kertoo taas kyllä kaiken, kun seuraavan ryhmäläisen naisen "kepo" kyseli, että minkä ikäinen Into on. Sanoin, että viis ja puoli eikä ollut uskoa sitä niin vanhaksi :D Toisinaan toivon, että ne autuaat eläkepäivät tulisivat mutta onhan se aina joskus hauskaa, kun jollain on ees kivaa :)

Jouluja!!

2011-12-23T08:33:00.001+02:00

Agi-kisoissa

2011-11-28T10:49:00.000+02:00

Jeeee!! Me tehtiin se! Saatiin puhdas nolla hyppäriltä! :) Hehkutukset ensin pois alta ja sitten kertaileen, mitä siä radalla oikein tapahtu..

Kisat oli siis Jyväskylässä JAT:in järkkäämät. Lauantaina oli agi- ja hyppyrata, molemmilla tuomarina Johanna Wüthrich. Eka rata oli suoraviivainen ja suht helppo. Puolivälissä oli a-este, pituus ja sitten putkeen. Käskytin putkeen varmaan liian lujaa, koska Into käänty kattoon mua, arpoi ja valitsi sitten väärän pään. Loppupätkä pujotteluineen yms. sujui myös hyvin. Loppusuorat on tosiaan aina ollu välillä arpomista, mutta nyt koira vaan puski eteenpäin ja eteni hyvin. :) Tokana oli sitten hyppäri, ihanneaika oli 37 sekuntia. Puolivälissä oli mietinnän paikka, valssi vai takaaleikkaus. Noh, mä otin asian herranhaltuun ja tehtiin aivan loistava poispäin-käännös ja se toimi! Toimi edellisellä kerralla myös reeneissä, joten sen takia uskalsin tehdä ko. liikkeen sen enempää miettimättä.. Ehdin myös ajatteleen radalla jo mahdollista nollaa ja siitä sain lisäpontta varmasti myös loppuradan hyvään suorittamiseen. Vaikka tietty radalla ei sais miettiä muuta kuin sitä itse suoritusta.. Loppuun asti suoriuduttiin loistokkaasti ja tuloksena meidän EKA NOLLA!!! (Intolla on yksi nolla aiemmin Iinan kanssa juostuna) Kuulutukset oli mun mielestä tuolla kisoissa vähän huonot eikä ns. selostusta tapahtunut. Olisin halunnut suoritusten jälkeen kuulla, että minkä tuloksen kukakin sai. Koska ihan kaikkia tuomarin käsiliikkeitä ei näkynyt radan laidallekaan. Ja kuulutukset kuului myös todella huonosti. Näistä syystä rynnättiin heti tulostaululle ja siellä se oli, suoritus oli noin viis sekuntia ihanneajan alle ja olin niin yhtä hymyä! :)

Sunnuntaina oli vuorossa kaksi agi-rataa, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Molemmilla radoilla oli hakemista, että mihin päähän putkea mennään ja ehkä en itse saanut psyykattua itseäni tarvittavaan mielentilaan.. Meni osittain vähän läpijuoksuksi ja koira ei vastaanottanut käskyjä ja ohjausta. Tokalla radalla myös varasti lähdössä! Oli kaksi aitaa, siitä käännös tiukasti putkeen. Luotin koiran olevan paikoillaan, kuten on ollut tähän asti aina.. Olin toisen aidan luona ja yleisöstä kuuluu: "se tulee"! Käännyin kattoon ja just oli lähestymässä toista aitaa, hyppäsi sen yli ja sain ohjattua putkeen. Alkupätkä meni hyvin, mutta sit puolivälissä homma levisi ja koira teki omia ratkaisuja ja päädyttiin sit vähän oikaseen maaliin. Kaksi hyllyä siis sunnuntailta.

Seuraava kisamahdollisuus ois täällä Porissa loppiaisena, mutta täytyy nyt katsoa maltanko tulla joululomalta aikasin kisaileen :) Treenit on tältä vuodelta ohi, koska koira jäi Mänttään ja WeCassa alko myös koulutustauko tän joulukuun ajaksi. Koiran yksinhuoltajana oleminen on hetkittäin haastavaa, koska omien menojen takia koira jäisi aivan liian vähälle huomiolle joinain päivinä. Tai ei niitä menoja nyt ihan joka päivä oo, mutta... Täällä Porissa mulla ei oo mitään koirahoito-tukiverkostoa, joten se tietty on suurin syy koiran olemiseen niin kaukana.. Onneksi mun porukat ja sisko tykkää Intosta ihan mahottomasti, joten ne mielellään pitää sitä siellä :) Mulla on kamerassa muutama valokuva purettavana, joten toivotaan että saan ne joskus tänne näkyviin.. Mukavaa viikonalkua!

Agility x 2

2011-11-18T08:41:00.000+02:00

Normaali arkeen on palailtu lepojakson jälkeen ja noh, ihan ok menny. En tiedä, mitä murkkuikää toi mun viisvuotiaani oikeen rupee tekemään... Yhtäkkistä hihnasta repimistä, haukkumista, riekkumista ja täysin kuurona eteenpäin menemistä!! Tää alkoi kaikki, kun palattiin tähän normieloon että katsotaan ja toivotaan vaiheen menevän nopeasti ohi.

Rata torstai 10.11.2011

Viime viikon agilitystä jäänyt parhaimpana mieleen onnistuneet poispäin-käännökset esteeltä seiskalta kasille. Irtos hienosti ja juuri siihen suuntaan minne pitikin kääntyä :) Myös keppien haku oli hyvä. Ainiin ja ekan kerran (ehkä) koskaan Into loikkas putken yli, kahteen kertaan viä. Se ei oikein tokalla kertaa innostunu enää tosta putken pimeän pään hakemisesta, joten pomppi putken yli. Noh, kyllä mä sen sitten sain onneks sinne putkeenkin menemään. Irtosi myös hyvin aidalle 15 ja kiersi sen oikein, vaikka epäilin asiaa joka kerta.. En muista miten toi rata loppu aan jälkeen, joten nyt se päättyy noin. Ja jostain syystä 10-11 oli ihan mahdoton muistaa, että miten päin toi 11 mennään (edelleenkään en oo varma :D) ja sen ohjaus oli joka kerta empimistä.


Rata torstai 17.11.2011

Eilen oli yllä olevan radan kaltainen kyhäelmä. Alku suht helppo, putkeen irtoominen oli jollain kierroksella vähän hankalampaa. Johtu varmaan, kun Ii tajus meidän siirtyvän kohti mukavampia (kontakti)esteitä :) Sain ite hyvin etumatkaa puomille ja Into tuli kuulemma ku tykin suusta! Vitonen oli radalla okseri. Seiskalla vauhtia oli paljon ja keppien hakeminen oli pieni ongelma. Ysiltä ei karannu putkeen, en kyllä ees epäilly. Sen verran kontakti-loveri toi koira on! 12-13 oli hankala, kun itse jäi auttamatta jälkeen. Tai ainakin ois jääny oikeessa kisatilanteessa, nyt jätin koiraa kontaktille... Yllätyin suuresti, että se ei karannu puomille kertaakaan! Tai sitten kerrankin mä onnistuin ohjaamaan oikein :) Aidalta nro 16 meni ekalla kiekalla putkeen, mutta tokalla aalle. Kolmannella kerralla selkeesti oli menossa putkeen, mutta oli kuulemma ottanu pilkkeen silmäkulmaan ja hyppäskin aalle. Myös toi vika takaakierto nro 18 aiheutti päänvaivaa. Pitäisi vain muistaa käskyttää sitä takaakiertoa, eihän se muuten mee oikein. Mutta paras suoritustapa siitä eteenpäin oli takaaleikkaus putkeen.

Ylösmenokontakteilla ei eilen ollut ongelmia, vaikka puomille tulo oli vauhdikas. Keppien hakua tuolta "helpommalta" puolelta on harjoitettava myös vauhdissa. Ja vaikka hakee hienosti välillä itsenäisesti esteitä radan keskellä niin tuo viimeisen aidan peikko vainoo meitä! Loppusuorat ei oo meidän juttu. Tai niitä pitäis pystyä treenaan, mutta namilautaset ja namimiehet yms. ei toimi toivotulla tavalla... Into jää etsimään namia lautasilta ja ihmisiltä ja maasta ja kaikkialta, jos namia tulee muualta kuin mun taskusta.

Ensi viikolla on sit tän vuoden vikat agiharkat ja vkonloppuna kisat Jyväskylässä. Kertoilen sit, kuinka meidän kävi :)

Rauhallista menoa

2011-11-03T12:33:00.000+02:00

Inton liikuntakielto lähenee loppuaan ja ilman suurempia vahinkoja ollaan selvitty.. Pientä piippausta iltaisin ja vähän tylsistymisen merkkejä, mutta muuten on sopeutunut ok. Ulkona tosin on vähän ollut hankaluuksia pitää koira rauhallisessa liikkeessä, mutta mielestäni yllättävän hyvin ollaan onnistuttu. Oon yrittäny pientä naksutinkoulutusta ja muuta aivojumppaa tehdä Inton kanssa, että ei aika kävisi liian pitkäksi. Joka ilta jotain on tehty ja ehkä tää on osaltaan vähän auttanu..


Ulos menossa, päivän kohokohtia.

Sunnuntaina kellojen siirtojen jälkeen Intolla on ollut pieniä sopeutumisongelmia, kun pimeä tulee suhteessa liian aikaisin mun kotiintulon kanssa (milloin käydään heti ulkona) ja sitten ei saakaan heti pimeän tultua ruokaa ja iltaulkoilua. Lääkkeiden syönti sujui eka nakkien kanssa loistavasti, pari tablettia meni jopa ilman mitään herkkuja (0li pienesti ehdollistunut tapahtumaan) ja sitten piti ottaa namit taas avuksi. Pilleri on kyllä niin pieni, että ei se voi maistuakaan miltään :)

Mun lelut ja mun ilme, kun on tylsää...

Ihan ok on siis menny. Viikonloppuna voidaan tehdä jo pientä lenkkiä ja ens vkolla sitten kiinni rutiineihin :)

Pahoitteluni noista huonolaatuisista kännykkäkuvista, mutta parempiakaan ei oo tullut otettua..

Koiruus saikulla

2011-10-24T08:21:00.000+03:00

Kerrotaas pientä "sairaskertomusta".. Into on aika ajoin ontunut toista takajalkaansa. Tilanne on aina ollut suht samanlainen eli yhtäkkistä nopeaa liikettä kylmiltään, esimerkiksi pallon perässä juokseminen tai porukoiden pihassa fasaanien jahtaaminen. Ontumisen alkaminen on kuitenkin aivan satunnaista eli edes joka toinen kerta näin ei tapahdu. Ja menee ohi parin päivän levolla. Nyt syksyllä näitä ontumistapauksia on kuitenkin ollut ehkä noin kolme, joten päätin viedä Inton eläinlääkärin tutkittavaksi.

Keuruun eläinklinikalla takajalkoja venyteltiin ja vanuteltiin. Ii kiljahti ainoastaan polvia venytettäessä ja enemmän vasemman takapolven kohdalla. Olin ollut ihan varma, että oikea polvi on se kipeä. Koiralle sitten rauhotuslääkettä ja röntgeniin. Ensin odoteltiin pitkän aikaa, että Into edes suostu nukahtaan. Piti antaa vähän lisääkin ainetta, että sen saisi kuvauspöydällä käännettyä.. Kuvissa ei näkynyt onneksi mitään. Ei ollut löysyyttä eikä mitään. Lonkkia tai muuta ei kuvattu, koska koira aristi niin selkeästi polviaan eikä lonkkavenytyksissä näkynyt/tuntunut mitään kipuilua. Myöskään selkää ei aristanut. Into määrättiin siis tulehduskipulääkekuurille ja kahden vkon liikuntakieltoon. Jos tämän jälkeen ontumista esiintyy, niin sitten pitää ottaa yhteyttä ja tutkia lisää. Toivotaan, että ontumiset pysyisi nyt sitten poissa.

Mielenkiintoista tästä tietenkin tekee se, että miten ihmeessä saan hurtan ymmärtämään ettei saa riehua, riekkua, juosta ja hyppiä?! Pitää keksiä sisällä paljon aivotyöskentelyä ja yrittää viihdyttää Intoa, katsotaan kuinka meidän käy. :)

Kisaamassa

2011-10-10T08:24:00.011+03:00

Viime viikolla meni kolme päivää agilityhallilla, ihan kuin parhaina aikoina :D Torstaina oli treenit. Tarkoituksena oli varmistella kontakteja ja tehdä muutenkin positiivisia mielikuvia koiralle ja enemmän ehkä mulle. Ihan tähän ei ehkä päästy.. Olin jo lähtölistoja viikolla lukiessa ihan paniikissa lauantaisten kisojen suhteen, joten torstaina tuo lievä hermostuminen vaikutti treenaamiseen. Radalla mentiin putkia moneen kertaan ees taas ja mun liikkumista helpotti, että Into osas hakeutua viereiseen putkeen itsenäisesti. Tokalla kierroksella mentiin sitten vaan kontakteja ja yritin saada jutusta hauskaa. Tietty meni vähän yli toi yrittäminen, mutta ihan ok.

Lauantaina oli sitten vuorossa kaksi starttia oikeissa agi-kisoissa. Tuomarina oli Minna Räsänen. Ensin oli agilityrata. Rata oli suhteellisen helppo, ei tarvinnut mihinkään pakottaa mitään erityistä ohjauskuviota. Alku lähti hyvin, taisin tehdä aidalle takaaleikkauksen, takakaarros meni hyvin ja keinu oli hyvä. Siitä aita ja sitten putken väärään päähän. Hylky alla, mutta olin psyykannu itseni toimimaan loppuun asti täysillä. Ja tää toimi, melkein. Pari aitaa, puomin kontaktit onnistu, kepit onnistu. Sitten putkeen lähetys, unohdin varmistaa mistä koira tulee ja juoksi toiseksi viimeisen aidan ohi, mutta päästiin maaliin! Yliaikaa tuolta radalta olisi tullut liikaa, mutta oli hyvä suoritus.

Agirata, suuntaa antava piirros

Hyppyratoja ei ollakaan hetkeen tehty, joten oli mukava päästä kokeileen sitä. Tälläkään radalla ei ollut mitään ihmeellisiä koukeroita, selkeää ja nopeaa etenemistä olisi ollut tarjolla. Into lähti liikkeelle vähän löysästi. Keppien hakeminen meinasi mennä pitkäksi, mutta onneksi jotenkin sain tilanteen pelastettua ja koira meni oikeeseen väliin sisään. Kolmannelle putkelle meni vähän epäröiden. Sitten tais vasta kunnolla päästä vauhtiin, takakaarros meni taas vähän pitkäksi, korjasi hyvin kuitenkin. Tokavikana esteenä oli putki, jonka ohi koira oli menossa. Vahva käskytys, korjaus, putkeen meno ja vikan esteen ylitys. NOLLA ratavirhettä, mutta yliaikaa tuli 2,75 sekuntia. Ei se ihan viä onnistunut, mutta kyllä me se nolla sieltä saadaan!! Mä luotan tähän! :)

Hyppyrata, suuntaa antava piirros

muoks. lisäsin vielä noi ratapiirrokset. Ovat suuntaa antavia eli mittasuhteet ja esteiden asennot saattoivat "pikkasen" heittää..

Lauantaina Into lähti taas Mänttään, koska mulla on tulevana vkonloppuna menoja ja menen sitten myös syyslomaileen kotikotiin :) Sunnuntaina menin talkoilemaan kolmosluokan kisoihin. Olin radalla suoristelemassa putkea ja nostelemassa rimoja.. Näin mini- ja medi-luokat, maxi-luokkaa ennen tuli tauko ja mun talkoiluvuoro loppu, joten lähdin kotiin. Hyvää viikonalkua kaikille!

Agiliitelyt ja muuta

2011-09-23T10:19:00.000+03:00

Innostun nyt näköjään kirjoittamaan pientä treenipäiväkirjaa. Pitää laittaa vähän ylös, mitä on tehty ja miten missäkin on onnistuttu..

Ratana oli seuraavanlainen "pätkä" : Agilityn maajoukkukarsintojen rata vuodelta 2010 . Täällä meillä on (ilmeisesti) tapana, että yksi ryhmä rakentaa radan ja se on sama koko viikon ajan. Ihan hyvä tapa, säästyy se rakentamiseen käytettävä aika..

Edelleen jatkoin alastulokontaktille palkkaamista aalla ja keinulla, puomilla se oli hitusen hankalaa.. Yllättävän hyvin ehdin aalle ottamaan koiraa alas vastaan. Namin syönti ja oikeelta aidan takaakierto. Kepeille mentiin yhtä matkaa, yritin vekata vähän vasemmalle ja ite menin keppien vasenta puolta. Eka tultiin niin lujaa, ettei Into pystyny kääntymään tokaan väliin.. Uudestaan ja sit onnistuttiin. Jollain kerralla Ii tuli ehkä kolmanneks vikasta välistä pois, mutta otettiin sitten vaan uudestaan.. Tähän syynä oli todennäköisesti oman käskytyksen/kehumisen rytmitys.

Ysiputkeen meni hyvin, renkaan hyppääminen seinää päin ei ollut ongelma. Putkeen nro 12 koira oli jo ihan selkeesti menossa, katto toista päätä ja meni sit sinne ;) Seuraavilla kerroilla hidastin ite vauhtia, käännyin selkeesti putkeen päin ja oikeeseen päähän mentiin. Aidan nro 14 otin oikealta puolelta takaakiertona, valssasin ja päädyin puomin oikeelle puolelle. Aidan ottamisessa vasemmalta olisi ollut aivan liian suuri riski aalle menemiseen. Ja omaankin liikkumiseen toi sopi paremmin. Lopussa ei sit ollutkaan mitään ihmeellistä.. Loppusuorallakin toimi hyvin (vika este oli enemmän suorassa) ja siihen takaaleikkasin ja se toimi hyvin.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen meidän treeniin. Koira oli mukana, kuunteli hyvin ja omat käskytyksetkin oli hyvin mukana. Tietty kaikkee pientä säätöä oli, mutta sehän kuuluu asiaan :D

Intolla on ilmeisesti kertynyt kaksi uutta tyttökaveria. Ensiksi agilityyn kuljetaan tod.näk. tulevaisuudessa englanninspringerspanieli Heiskun ja omistajan kyydissä. Hyvin tulivat toimeen sekä autossa että sen ulkopuolella. Tähän täytyy mainita, että loistavasti Into keskittyy silti agiradalla tekemiseen, vaikka potentiaalisia kavereita on hallissa. Tosin välissä on näköesteenä aita, mutta ei se "ex-Intoa" olisi pidätellyt! Toinen kaveri on 10 kk ikäinen siperianhusky Helmi. Asuu omistajineen samalla asuinalueella ja nyt on taidettu kolme kertaa törmätä lenkillä ja ollaan päästetty koiruudet leikkimään.

Hauskaa viikonloppua kaikille mahdollisille lukijoille! :)

Torstain agit

2011-09-19T10:20:00.000+03:00

Onneksi torstaina sade taukosi ja päästiin reippaasti citykoira-tyyliin bussilla agitreeneihin. Treenirata oli suhteellisen helppo, vauhtia sai pitää yllä ja ainoat ohjauskuviot oli periaatteessa valsseja ja pari takaaleikkausta. Into on nyt parina kertana osoittanut pientä villiintymistä jo ennen lähtöä, kun pitäisi saada talutusvermeet irti. Ensi kerralla täytyy muistaa laittaa kaulapanta, jonka saa napautettua vaan irti eikä tartte pään yli repiä mitään..

Tällainen oli meidän rata, ainakin suunnilleen.

Oma liike oli ekassa valssissa (3-4) vähän myöhässä ja koira teki aika laajan kaarroksen. Aidalta kepeille piti ottaa uudestaan, kun aloitti tokasta välistä. Ensin oli tarkoitus tehdä valssi ennen keppejä, mutta päätinkin kokeilla takaaleikkausta keppien jälkeiselle aidalle. Tämä suunnitelma oli kyllä hyvä, koska samalla sain testattua keppien varmuutta. Edelleen tarvitaan treeniä lähettämiseen. Vain kerran Ii puikahti ennen loppua kepeiltä pois ja siinäkin olisi varmasti tarvittu vain omaa vahvistusta.

Loppurata menikin aina muuten ok paitsi kontaktit ja viimeisen aidan ottaminen tuotti eka ongelmia. Tokalla kierroksella panostin sitten palkkaamiseen kontaktien alastulolla ja tuottikin ihan hyvin tulosta. Olin syyllistynyt ajatteluun, että "ei niillä kontakteilla niin väliä". Mutta sitten tajusin, että en halua olla sellainen koulutettava kuin mihin on itse välillä törmännyt.. Eli kyllä niillä on väliä! Tästä lähtien lupaan panostaa noihin.

Sovittiin yhden treenikaverin kanssa, että ruvetaan välillä käymään hallilla itekseen treenaamassa niin saa otettua yksittäisiä esteitä. Kyllähän mä sinne iteksenikin voisin mennä, mutta kivempi mennä kaverin kaa ja päästään autolla :)

Uusi blogi

2011-09-09T10:50:00.000+03:00

Katsotaan saisiko tästä blogista mieleisen. Jos näin käy seurataan Inton eloa täällä.

Tällainen on meidän haukku :)