Kakkostavoite saavutettu

Eli tavoite päästä kakkosluokkaan agilityssä on ollut kylläkin se ykköstavoite tässä jo tovin ja NYT se on tavoitettu!! :)

Toissa viikolla oltiin agility-reeneissä ja... Noh, kaikki ei menny ihan niinku piti. Koira veti hirveitä kierroksia ja taas tuli pahemman luokan riehumista kunnon Intomaiseen tapaan.. Pannan ottaminen on jostain syystä välillä erityisen inhottavaa ja eikä sitä sitten oikein malttaisi olla paikallaan jajaja... Sisko oli tullut hakemaan koiraa Porista etukäteen pääsiäiseen viettoon kotipuoleen, joten mulla ei ollut hirveästi aikaa siinä sumplia varasuunnitelmia. Näin jälkiviisaana ois tietty pitäny ottaa se alotus aivan uuestaan hetken kuluttua, mutta.. Radalla saatiin jotain aikaiseksi, kunhan päästiin vauhtiin. Tunnelmat ei ton reissun jälkeen kyllä ollut hirveen luottavaiset kisoja ajatellen..

Nyt lauantaina 14.4. oli Noormarkussa siis WeCA:n eli meidän tän hetkisen seuran järkkäämät kisat ja kaksi rataa ykkösille. Tuomarina oli Anders Virtanen ja molemmat oli agilityratoja. Eka rata meni ihan pilalle, koska Into ei ollut yhtään touhussa mukana. Lähti laiskasti, kepeiltä karkasi välistä pois. Otettiin kepit uudestaan, sitten pituudesta koira hyppäsi myös sivusta ulos (ei koskaan tee niin!!) ja juoksi a-esteelle. Tein johtopäätökset ja juostiin radalta pois. Tuloksena siis hylky.

Toinen rata oli suunnilleen ekan radan peilikuva ja alkoi aita-rengas-puomi yhdistelmällä. Menin ottaan koiraa vastaan renkaan luo ja tuli sieltä hyvin. Ehdin puomille varmistaan kontaktit ja sitten siitä kaarrosta aita-muuri-aita-putki. Putkesta toiseen putkeen ja sitten kaksi aitaa, toinen takaakiertona ja aalle. Siitäkin selvittiin ilman kontaktivirheitä. Into irtosi hienosti putkeen ja sitten aita, keinu, takaaleikkaus pussiin. Piti valssata ennen keinua, mutta en sit ehtiny. Putkelta oli tiukka käännös kepeille, koira meni oikeesta välistä sisään ja tässä välissä rupes meikäläistä jännittään. Saatoin koiran kunnolla kepit loppuun ja siitä aita-aita-suora loppuun. Vilkasu kelloon ja aika riittäisi loistavasti nollaan. Onneksi ryhmäkaverit tuli varmistamaan, että se oli nolla ja te johdatte! :D Tehtiin sit ainoo nolla ja voitto oli eka ja varmaan myös meidän uran viiminen.. :) Aika oli jotain -6,46 sekkaa eli vielä suht reilusti, kun aiemmin ollut siinä ja siinä.

Nyt sit tietty innostuneena katoin, jos olis sopivasti kakkosluokan startteja ja olishan niitä.. ;) Agilityreenien jatkosta en vielä tiedä, koska WeCA:n kesätreenit alkaa kohta, heinäkuussa reenit on tauolla ja elokuussa mulla on loma, enkä aio olla sillon Porissa.. Katsotaan, mitä keksitään. Tällaisia iloisia uutisia siis tällä kertaa! Kevät koittaa ja lumet on täältä jo sulaneet, kivaa :)

Agilityreeneilyä

Nohniin. Päästiinpä sitten kolmen vkon tauon jälkeen käymään agilityssä. Eka oli liian paljo pakkasta, sitten olin kipee ja viime viikolla olin itse uimatekniikka-treeneissä.. Käveltiin kotoota noin puoltoista kilsaa bussille ja koira rupes kerään lievästi kierroksia jo siinä bussia ootellessa! Bussissa ei kanssakaan rauhottunut eikä varsinkaan rauhottunu hallissa.. Tän siitä saa, ensin toivoo että koirasta huokuis halu tehdä ja se komentais, että "nyt mennään aivan liian hiljaa, vauhtiavauhtia, toimintaa!!" ja nyt ku se tekee niin, niin argh... :D Ei voi siis voittaa, tässäkään asiassa.. Noh, ehkä toi rauhottuminen kentän ulkopuolella olisi kuitenkin ihan toivottavaa.. Toisaalta oon käyttäny noi hetket hyväksi esim. seuraamisen vahvistamiseen, eilen toimi hyvin :) 

Radalla koira oli ensin aivan ylikierroksilla, mutta taas parin tekemisen jälkeen oli ihan ok. Itelle taas tauon jälkeen oli jotenkin haastavaa kääntyä ja vääntyä tarvittaviin ohjauskuvioihin, mutta onneks niitä sitten jankattiin.. Oudoin kohta oli, kun tuli putkesta, aita ja rengas. Eka hyppäs renkaan rikki (on sellanen "hajoava" versio) ja sitten ei suostunu hyppään sitä osana rataa. Yksittäisenä meni sen sitten ok, kun tarkasti ohjasin. Yleensä toi rengas on ollu aina sellane minkä tekee mielellään ja jos on esim. suoralla radalla niin ei oo sen ohi pahemmin juossu.. Tai tulee mulle jostain kisoista mieleen joku tilanne, mutta se oli "vanhaan" aikaan... ;)

Nyt kun on vähän tarkempi ope niin ei päästä varmaan noitten kontaktien kanssa ihan yhtä iisisti ku aiemmin. Ollaan ny pitemmän aikaan tehty niin, että palkkaan sen alastulolle ja sitten jatketaan matkaa. Eli oikeestaan ei olla niitä treenattu... :/ Tiedän, että ei sais antaa niitten mennä vasemmalla kädellä, koska kisoissa niistä sais ehkä napattua sen pari vaadittavaa sekuntia pois... niitten treenaaminen kerran vkossa ei vaan oo oikeen toimiva konsepti, mutta täytyy sit yrittää saada esim. jotain rappustreeniä aikaiseksi.. 

Loppuun kuviakuvia.

Oikean puoleinen on meidän kotitalo.

 
 

Paluu arkeen..

Mutta onneksi arki ei ole ollut kovin karu :) (riippuu kyllä varmaan keltä kysyy..) Into palautui kotiin puolitoista viikkoa sitten, oli poissa 7 viikkoa! Apua! Mutta olinhan mä kyllä sen kanssa pari vkoa lomailemassa.. Mutta hyvinhän sillä siellä meni, ei joutunut varmaan kahta tuntia kauempaa olemaan yksin ja aina sai rapsutuksia :) Nyt kyllä vähän epäilen, että toi on jättäny pientä skismaa koiran pääkoppaan tavalla tai toisella.. On meinaan viime vkolla useemman kerran repiny mun peiton sängystä! Argh!! En tiä mitä sillä tekee, mutta on osittain lattialla sängyn vieressä, ku meen kotiin. (sängyn päällä sellasesta kompostiverkosta tehty "portti" ettei pääse itse sänkyyn) Ja nyt kahtena pvnä muistin heittää peiton kauimmaiseen nurkkaan, ettei pääse siihen käsiksi niin oli sitten repinyt mun housut sängyltä! Taas löysin ne siitä vierestä enkä ainakaan huomannu mitään varsinaisia tuhoamisen merkkejä.. Toivottavasti tästä ei kehkeydy mitään suurempaa tuhoamisvimmaa, koska sellaista ei ole koskaan aiemminkaan ollut. *koputtaa puuta*

Viime viikolla päästiin sitten jatkamaan taas agilityä. Tua meidän nykyisessä seurassa haetaan aina neljän kk:n välein uudestaan ryhmään mihin haluaa. Ihan ok systeemi, pääsee vaihtamaan ryhmää halutessaan. Me hyödynnettiin tätä ja vaihtelun vuoksi vaihdettiin ryhmää. En nyt tarkalleen muista, mitä siellä ekoissa reeneissä tapahtui erityisesti.. ;) Koira taisi olla ihan hyvin mukana ja ohjaajan liikkumiseen kiinnitetään erityisesti huomiota, mikä on hyvä juttu. Myöskin ollaan otettu ratoja vähän lyhyemmissä pätkissä ja se toivottavasti auttaa vauhdin kanssa. Itse ajattelen, että nimenomaan sen parin sekunnin ottaminen pois ratasuorituksen ajasta on se elinehto viimeisen nollan metsästykseen! Tietty tarvitaan kaikkien asioiden vahvistamista, mutta toisaalta kikkailut ei tossa ykkösluokassa vielä ihan hirveesti merkkaa.. Tai radat on harvoin sellaisia, että esimerkiksi meille suht uutta juttua "niistoa" tarvittaisiin.. Niisto onkin ollut molemmissa treeneissä aika vahvasti esillä.

Eilen treeneissä niistoa käytettiin ainakin kahdessa kohdassa. Into kävi ihan kierroksilla hetkittäin ja ei seurannu mun tekemisiä juuri ollenkaan.. Sitten kun ehdin edelle ja liikuin selkeästi jutut toimi, mutta ääntä piti välillä korottaa.. Varsinkin lopuksi päästiin käyttään meidän vikat 5 min. treeniaikaa ja otettiin takaakiertoa ja välistä vetoa neljän aidan rivistöllä. Koira odotti hienosti, ohjautui ekan aidan yli, mutta ei sen jälkeen välittäny siitä et ois pitäny hypätä seuraavan aidan yli.. Sitten pari kertaa lelun ja kunnon äänen kanssa ja sit tuli miten piti. Muuten kyllä vauhtia riitti ja oltiin hyvillä mielin. Tykkään kyllä, että tässä vaiheessa meidän "uraa" viilataan pilkkua ja opetetaan ohjaajaa ohjaamaan ;D 

Intomielestä kertoo taas kyllä kaiken, kun seuraavan ryhmäläisen naisen "kepo" kyseli, että minkä ikäinen Into on. Sanoin, että viis ja puoli eikä ollut uskoa sitä niin vanhaksi :D Toisinaan toivon, että ne autuaat eläkepäivät tulisivat mutta onhan se aina joskus hauskaa, kun jollain on ees kivaa :)
 

Jouluja!!

Agi-kisoissa

Jeeee!! Me tehtiin se! Saatiin puhdas nolla hyppäriltä! :) Hehkutukset ensin pois alta ja sitten kertaileen, mitä siä radalla oikein tapahtu.. 

Kisat oli siis Jyväskylässä JAT:in järkkäämät. Lauantaina oli agi- ja hyppyrata, molemmilla tuomarina Johanna Wüthrich. Eka rata oli suoraviivainen ja suht helppo. Puolivälissä oli a-este, pituus ja sitten putkeen. Käskytin putkeen varmaan liian lujaa, koska Into käänty kattoon mua, arpoi ja valitsi sitten väärän pään. Loppupätkä pujotteluineen yms. sujui myös hyvin. Loppusuorat on tosiaan aina ollu välillä arpomista, mutta nyt koira vaan puski eteenpäin ja eteni hyvin. :) Tokana oli sitten hyppäri, ihanneaika oli 37 sekuntia. Puolivälissä oli mietinnän paikka, valssi vai takaaleikkaus. Noh, mä otin asian herranhaltuun ja tehtiin aivan loistava poispäin-käännös ja se toimi! Toimi edellisellä kerralla myös reeneissä, joten sen takia uskalsin tehdä ko. liikkeen sen enempää miettimättä.. Ehdin myös ajatteleen radalla jo mahdollista nollaa ja siitä sain lisäpontta varmasti myös loppuradan hyvään suorittamiseen. Vaikka tietty radalla ei sais miettiä muuta kuin sitä itse suoritusta.. Loppuun asti suoriuduttiin loistokkaasti ja tuloksena meidän EKA NOLLA!!! (Intolla on yksi nolla aiemmin Iinan kanssa juostuna) Kuulutukset oli mun mielestä tuolla kisoissa vähän huonot eikä ns. selostusta tapahtunut. Olisin halunnut suoritusten jälkeen kuulla, että minkä tuloksen kukakin sai. Koska ihan kaikkia tuomarin käsiliikkeitä ei näkynyt radan laidallekaan. Ja kuulutukset kuului myös todella huonosti. Näistä syystä rynnättiin heti tulostaululle ja siellä se oli, suoritus oli noin viis sekuntia ihanneajan alle ja olin niin yhtä hymyä! :)

Sunnuntaina oli vuorossa kaksi agi-rataa, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Molemmilla radoilla oli hakemista, että mihin päähän putkea mennään ja ehkä en itse saanut psyykattua itseäni tarvittavaan mielentilaan.. Meni osittain vähän läpijuoksuksi ja koira ei vastaanottanut käskyjä ja ohjausta. Tokalla radalla myös varasti lähdössä! Oli kaksi aitaa, siitä käännös tiukasti putkeen. Luotin koiran olevan paikoillaan, kuten on ollut tähän asti aina.. Olin toisen aidan luona ja yleisöstä kuuluu: "se tulee"! Käännyin kattoon ja just oli lähestymässä toista aitaa, hyppäsi sen yli ja sain ohjattua putkeen. Alkupätkä meni hyvin, mutta sit puolivälissä homma levisi ja koira teki omia ratkaisuja ja päädyttiin sit vähän oikaseen maaliin. Kaksi hyllyä siis sunnuntailta. 

Seuraava kisamahdollisuus ois täällä Porissa loppiaisena, mutta täytyy nyt katsoa maltanko tulla joululomalta aikasin kisaileen :) Treenit on tältä vuodelta ohi, koska koira jäi Mänttään ja WeCassa alko myös koulutustauko tän joulukuun ajaksi. Koiran yksinhuoltajana oleminen on hetkittäin haastavaa, koska omien menojen takia koira jäisi aivan liian vähälle huomiolle joinain päivinä. Tai ei niitä menoja nyt ihan joka päivä oo, mutta... Täällä Porissa mulla ei oo mitään koirahoito-tukiverkostoa, joten se tietty on suurin syy koiran olemiseen niin kaukana.. Onneksi mun porukat ja sisko tykkää Intosta ihan mahottomasti, joten ne mielellään pitää sitä siellä :) Mulla on kamerassa muutama valokuva purettavana, joten toivotaan että saan ne joskus tänne näkyviin.. Mukavaa viikonalkua!

Agility x 2

Normaali arkeen on palailtu lepojakson jälkeen ja noh, ihan ok menny. En tiedä, mitä murkkuikää toi mun viisvuotiaani oikeen rupee tekemään... Yhtäkkistä hihnasta repimistä, haukkumista, riekkumista ja täysin kuurona eteenpäin menemistä!! Tää alkoi kaikki, kun palattiin tähän normieloon että katsotaan ja toivotaan vaiheen menevän nopeasti ohi. 

Rata torstai 10.11.2011

Viime viikon agilitystä jäänyt parhaimpana mieleen onnistuneet poispäin-käännökset esteeltä seiskalta kasille. Irtos hienosti ja juuri siihen suuntaan minne pitikin kääntyä :) Myös keppien haku oli hyvä. Ainiin ja ekan kerran (ehkä) koskaan Into loikkas putken yli, kahteen kertaan viä. Se ei oikein tokalla kertaa innostunu enää tosta putken pimeän pään hakemisesta, joten pomppi putken yli. Noh, kyllä mä sen sitten sain onneks sinne putkeenkin menemään. Irtosi myös hyvin aidalle 15 ja kiersi sen oikein, vaikka epäilin asiaa joka kerta.. En muista miten toi rata loppu aan jälkeen, joten nyt se päättyy noin. Ja jostain syystä 10-11 oli ihan mahdoton muistaa, että miten päin toi 11 mennään (edelleenkään en oo varma :D) ja sen ohjaus oli joka kerta empimistä. 

Rata torstai 17.11.2011

Eilen oli yllä olevan radan kaltainen kyhäelmä. Alku suht helppo, putkeen irtoominen oli jollain kierroksella vähän hankalampaa. Johtu varmaan, kun Ii tajus meidän siirtyvän kohti mukavampia (kontakti)esteitä :) Sain ite hyvin etumatkaa puomille ja Into tuli kuulemma ku tykin suusta! Vitonen oli radalla okseri. Seiskalla vauhtia oli paljon ja keppien hakeminen oli pieni ongelma. Ysiltä ei karannu putkeen, en kyllä ees epäilly. Sen verran kontakti-loveri toi koira on! 12-13 oli hankala, kun itse jäi auttamatta jälkeen. Tai ainakin ois jääny oikeessa kisatilanteessa, nyt jätin koiraa kontaktille... Yllätyin suuresti, että se ei karannu puomille kertaakaan! Tai sitten kerrankin mä onnistuin ohjaamaan oikein :) Aidalta nro 16 meni ekalla kiekalla putkeen, mutta tokalla aalle. Kolmannella kerralla selkeesti oli menossa putkeen, mutta oli kuulemma ottanu pilkkeen silmäkulmaan ja hyppäskin aalle. Myös toi vika takaakierto nro 18 aiheutti päänvaivaa. Pitäisi vain muistaa käskyttää sitä takaakiertoa, eihän se muuten mee oikein. Mutta paras suoritustapa siitä eteenpäin oli takaaleikkaus putkeen.

Ylösmenokontakteilla ei eilen ollut ongelmia, vaikka puomille tulo oli vauhdikas. Keppien hakua tuolta "helpommalta" puolelta on harjoitettava myös vauhdissa. Ja vaikka hakee hienosti välillä itsenäisesti esteitä radan keskellä niin tuo viimeisen aidan peikko vainoo meitä! Loppusuorat ei oo meidän juttu. Tai niitä pitäis pystyä treenaan, mutta namilautaset ja namimiehet yms. ei toimi toivotulla tavalla... Into jää etsimään namia lautasilta ja ihmisiltä ja maasta ja kaikkialta, jos namia tulee muualta kuin mun taskusta.

Ensi viikolla on sit tän vuoden vikat agiharkat ja vkonloppuna kisat Jyväskylässä. Kertoilen sit, kuinka meidän kävi :) 

 

Rauhallista menoa

Inton liikuntakielto lähenee loppuaan ja ilman suurempia vahinkoja ollaan selvitty.. Pientä piippausta iltaisin ja vähän tylsistymisen merkkejä, mutta muuten on sopeutunut ok. Ulkona tosin on vähän ollut hankaluuksia pitää koira rauhallisessa liikkeessä, mutta mielestäni yllättävän hyvin ollaan onnistuttu. Oon yrittäny pientä naksutinkoulutusta ja muuta aivojumppaa tehdä Inton kanssa, että ei aika kävisi liian pitkäksi. Joka ilta jotain on tehty ja ehkä tää on osaltaan vähän auttanu.. 

Ulos menossa, päivän kohokohtia.

Sunnuntaina kellojen siirtojen jälkeen Intolla on ollut pieniä sopeutumisongelmia, kun pimeä tulee suhteessa liian aikaisin mun kotiintulon kanssa (milloin käydään heti ulkona) ja sitten ei saakaan heti pimeän tultua ruokaa ja iltaulkoilua. Lääkkeiden syönti sujui eka nakkien kanssa loistavasti, pari tablettia meni jopa ilman mitään herkkuja (0li pienesti ehdollistunut tapahtumaan) ja sitten piti ottaa namit taas avuksi. Pilleri on kyllä niin pieni, että ei se voi maistuakaan miltään :)

Mun lelut ja mun ilme, kun on tylsää...

Ihan ok on siis menny. Viikonloppuna voidaan tehdä jo pientä lenkkiä ja ens vkolla sitten kiinni rutiineihin :)  

Pahoitteluni noista huonolaatuisista kännykkäkuvista, mutta parempiakaan ei oo tullut otettua..