Agi-kisoissa

Jeeee!! Me tehtiin se! Saatiin puhdas nolla hyppäriltä! :) Hehkutukset ensin pois alta ja sitten kertaileen, mitä siä radalla oikein tapahtu.. 

Kisat oli siis Jyväskylässä JAT:in järkkäämät. Lauantaina oli agi- ja hyppyrata, molemmilla tuomarina Johanna Wüthrich. Eka rata oli suoraviivainen ja suht helppo. Puolivälissä oli a-este, pituus ja sitten putkeen. Käskytin putkeen varmaan liian lujaa, koska Into käänty kattoon mua, arpoi ja valitsi sitten väärän pään. Loppupätkä pujotteluineen yms. sujui myös hyvin. Loppusuorat on tosiaan aina ollu välillä arpomista, mutta nyt koira vaan puski eteenpäin ja eteni hyvin. :) Tokana oli sitten hyppäri, ihanneaika oli 37 sekuntia. Puolivälissä oli mietinnän paikka, valssi vai takaaleikkaus. Noh, mä otin asian herranhaltuun ja tehtiin aivan loistava poispäin-käännös ja se toimi! Toimi edellisellä kerralla myös reeneissä, joten sen takia uskalsin tehdä ko. liikkeen sen enempää miettimättä.. Ehdin myös ajatteleen radalla jo mahdollista nollaa ja siitä sain lisäpontta varmasti myös loppuradan hyvään suorittamiseen. Vaikka tietty radalla ei sais miettiä muuta kuin sitä itse suoritusta.. Loppuun asti suoriuduttiin loistokkaasti ja tuloksena meidän EKA NOLLA!!! (Intolla on yksi nolla aiemmin Iinan kanssa juostuna) Kuulutukset oli mun mielestä tuolla kisoissa vähän huonot eikä ns. selostusta tapahtunut. Olisin halunnut suoritusten jälkeen kuulla, että minkä tuloksen kukakin sai. Koska ihan kaikkia tuomarin käsiliikkeitä ei näkynyt radan laidallekaan. Ja kuulutukset kuului myös todella huonosti. Näistä syystä rynnättiin heti tulostaululle ja siellä se oli, suoritus oli noin viis sekuntia ihanneajan alle ja olin niin yhtä hymyä! :)

Sunnuntaina oli vuorossa kaksi agi-rataa, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Molemmilla radoilla oli hakemista, että mihin päähän putkea mennään ja ehkä en itse saanut psyykattua itseäni tarvittavaan mielentilaan.. Meni osittain vähän läpijuoksuksi ja koira ei vastaanottanut käskyjä ja ohjausta. Tokalla radalla myös varasti lähdössä! Oli kaksi aitaa, siitä käännös tiukasti putkeen. Luotin koiran olevan paikoillaan, kuten on ollut tähän asti aina.. Olin toisen aidan luona ja yleisöstä kuuluu: "se tulee"! Käännyin kattoon ja just oli lähestymässä toista aitaa, hyppäsi sen yli ja sain ohjattua putkeen. Alkupätkä meni hyvin, mutta sit puolivälissä homma levisi ja koira teki omia ratkaisuja ja päädyttiin sit vähän oikaseen maaliin. Kaksi hyllyä siis sunnuntailta. 

Seuraava kisamahdollisuus ois täällä Porissa loppiaisena, mutta täytyy nyt katsoa maltanko tulla joululomalta aikasin kisaileen :) Treenit on tältä vuodelta ohi, koska koira jäi Mänttään ja WeCassa alko myös koulutustauko tän joulukuun ajaksi. Koiran yksinhuoltajana oleminen on hetkittäin haastavaa, koska omien menojen takia koira jäisi aivan liian vähälle huomiolle joinain päivinä. Tai ei niitä menoja nyt ihan joka päivä oo, mutta... Täällä Porissa mulla ei oo mitään koirahoito-tukiverkostoa, joten se tietty on suurin syy koiran olemiseen niin kaukana.. Onneksi mun porukat ja sisko tykkää Intosta ihan mahottomasti, joten ne mielellään pitää sitä siellä :) Mulla on kamerassa muutama valokuva purettavana, joten toivotaan että saan ne joskus tänne näkyviin.. Mukavaa viikonalkua!

Agility x 2

Normaali arkeen on palailtu lepojakson jälkeen ja noh, ihan ok menny. En tiedä, mitä murkkuikää toi mun viisvuotiaani oikeen rupee tekemään... Yhtäkkistä hihnasta repimistä, haukkumista, riekkumista ja täysin kuurona eteenpäin menemistä!! Tää alkoi kaikki, kun palattiin tähän normieloon että katsotaan ja toivotaan vaiheen menevän nopeasti ohi. 

Rata torstai 10.11.2011

Viime viikon agilitystä jäänyt parhaimpana mieleen onnistuneet poispäin-käännökset esteeltä seiskalta kasille. Irtos hienosti ja juuri siihen suuntaan minne pitikin kääntyä :) Myös keppien haku oli hyvä. Ainiin ja ekan kerran (ehkä) koskaan Into loikkas putken yli, kahteen kertaan viä. Se ei oikein tokalla kertaa innostunu enää tosta putken pimeän pään hakemisesta, joten pomppi putken yli. Noh, kyllä mä sen sitten sain onneks sinne putkeenkin menemään. Irtosi myös hyvin aidalle 15 ja kiersi sen oikein, vaikka epäilin asiaa joka kerta.. En muista miten toi rata loppu aan jälkeen, joten nyt se päättyy noin. Ja jostain syystä 10-11 oli ihan mahdoton muistaa, että miten päin toi 11 mennään (edelleenkään en oo varma :D) ja sen ohjaus oli joka kerta empimistä. 

Rata torstai 17.11.2011

Eilen oli yllä olevan radan kaltainen kyhäelmä. Alku suht helppo, putkeen irtoominen oli jollain kierroksella vähän hankalampaa. Johtu varmaan, kun Ii tajus meidän siirtyvän kohti mukavampia (kontakti)esteitä :) Sain ite hyvin etumatkaa puomille ja Into tuli kuulemma ku tykin suusta! Vitonen oli radalla okseri. Seiskalla vauhtia oli paljon ja keppien hakeminen oli pieni ongelma. Ysiltä ei karannu putkeen, en kyllä ees epäilly. Sen verran kontakti-loveri toi koira on! 12-13 oli hankala, kun itse jäi auttamatta jälkeen. Tai ainakin ois jääny oikeessa kisatilanteessa, nyt jätin koiraa kontaktille... Yllätyin suuresti, että se ei karannu puomille kertaakaan! Tai sitten kerrankin mä onnistuin ohjaamaan oikein :) Aidalta nro 16 meni ekalla kiekalla putkeen, mutta tokalla aalle. Kolmannella kerralla selkeesti oli menossa putkeen, mutta oli kuulemma ottanu pilkkeen silmäkulmaan ja hyppäskin aalle. Myös toi vika takaakierto nro 18 aiheutti päänvaivaa. Pitäisi vain muistaa käskyttää sitä takaakiertoa, eihän se muuten mee oikein. Mutta paras suoritustapa siitä eteenpäin oli takaaleikkaus putkeen.

Ylösmenokontakteilla ei eilen ollut ongelmia, vaikka puomille tulo oli vauhdikas. Keppien hakua tuolta "helpommalta" puolelta on harjoitettava myös vauhdissa. Ja vaikka hakee hienosti välillä itsenäisesti esteitä radan keskellä niin tuo viimeisen aidan peikko vainoo meitä! Loppusuorat ei oo meidän juttu. Tai niitä pitäis pystyä treenaan, mutta namilautaset ja namimiehet yms. ei toimi toivotulla tavalla... Into jää etsimään namia lautasilta ja ihmisiltä ja maasta ja kaikkialta, jos namia tulee muualta kuin mun taskusta.

Ensi viikolla on sit tän vuoden vikat agiharkat ja vkonloppuna kisat Jyväskylässä. Kertoilen sit, kuinka meidän kävi :) 

 

Rauhallista menoa

Inton liikuntakielto lähenee loppuaan ja ilman suurempia vahinkoja ollaan selvitty.. Pientä piippausta iltaisin ja vähän tylsistymisen merkkejä, mutta muuten on sopeutunut ok. Ulkona tosin on vähän ollut hankaluuksia pitää koira rauhallisessa liikkeessä, mutta mielestäni yllättävän hyvin ollaan onnistuttu. Oon yrittäny pientä naksutinkoulutusta ja muuta aivojumppaa tehdä Inton kanssa, että ei aika kävisi liian pitkäksi. Joka ilta jotain on tehty ja ehkä tää on osaltaan vähän auttanu.. 

Ulos menossa, päivän kohokohtia.

Sunnuntaina kellojen siirtojen jälkeen Intolla on ollut pieniä sopeutumisongelmia, kun pimeä tulee suhteessa liian aikaisin mun kotiintulon kanssa (milloin käydään heti ulkona) ja sitten ei saakaan heti pimeän tultua ruokaa ja iltaulkoilua. Lääkkeiden syönti sujui eka nakkien kanssa loistavasti, pari tablettia meni jopa ilman mitään herkkuja (0li pienesti ehdollistunut tapahtumaan) ja sitten piti ottaa namit taas avuksi. Pilleri on kyllä niin pieni, että ei se voi maistuakaan miltään :)

Mun lelut ja mun ilme, kun on tylsää...

Ihan ok on siis menny. Viikonloppuna voidaan tehdä jo pientä lenkkiä ja ens vkolla sitten kiinni rutiineihin :)  

Pahoitteluni noista huonolaatuisista kännykkäkuvista, mutta parempiakaan ei oo tullut otettua..