Kuulumisia

Näin useamman kuukauden hiljaiselon jälkeen voisi kertoa edes jotain, hengissä ollaan siis! :) Tällä hetkellä Into on Mäntässä viihdyttämässä ja kerjäämässä rapsutuksia, mutta jo viikon päästä tulee taas Poriin. Meidän kesä oli ja meni. Elokuu oli itselleni lomakuukausi ja silloin ei kyllä taidettu tehdä mitään kovin järkevää. Into oli etujalan ontumisen takia vähäisellä liikunnalla pari viikkoa ja muuten yritettiin ootella niitä aurinkoisia kelejä alkavaksi. 

Tein myös vähän huomaamatta päätöksen, että Inton kanssa ei enää agilityä aktiivisesti treenata. Katsotaan, jos joskus huvikseen kävisi hyppimässä ja voihan sitä keväällä/kesällä ajankuluksi vaikka kisatakin. Jos asiat olisi tehty vähän helpommiksi, niin varmasti käytäisiin treenaamaassa yms.. Mutta aina kaikki ei mene niin kuin haluaa.

Agilityn sijaan ollaan nyt käyty (jopa) kaksi kertaa treenaamassa tokoa!! Ekalla kerralla otin vähän kokeeksi kaikki (ei hyppyä eikä oikean pituista paikalla makuuta) liikkeet. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen vaati vahvistuksen ja olivat suht hitaita. Kokonaisuudessa olin kuitenkin yllättynyt. Seuraaminen vaikuttaisi aika hyvältä. Olen ajatellut, että parempi olla treenaamatta yhtään liian pitkää pätkää. Liikkeestä lähtö, yksi käännös ja vapautus tms. Eli pysyisi Into/into touhussa mukana ;) Toisella kerralla otettiin myös hyppyä. Tietty agilitystä oppineena vaati käsimerkkiä ja oli heti palaamassa takaisin eli se vaatisi treeniä. 

Sen suurempia tavoitteita ei lajissa kyllä taida olla, jos keväällä olisi kotikonnuilla joku koe ja tää pieni kipinä lajiin säilyy niin voisihan sitä kokeilla... Ystävällä on uusi koiranpentu ja muutenkin Mäntässä on virinnyt pientä tokotreenausta omalla porukalla (mihin olen tunkenut itseni siis), niin mikäs siinä käydä virittelemässä koiran ja omistajan mieltä. 

Ja kuten alla olevat kuvat osoittava, kovin vakavasti ei kai tollasen kanssa treenaamista tai elämää yleensäkään voi ottaa :)


                                     

Kuvat parin viikon takaa, kun oli pikkasen pakkasta ja ihana auringonpaiste.

Kesää odotellessa

Kerrotaas taas pikkaisen kuulumisia. Lempäälän kisoissa oltiin 29.4. ja noh... Sanotaan vaikka, että tulipahan käytyä. Ekalla radalla koira ei ollu ollenkaan mukana, korvat pois ja itse yritin liian kauan saada koiran mukaan ja toimimaan. Tästä tuli sitten HYL. Tässä ekalla radalla oli tuomarina Ritva Herranen ja rata oli oikein mielenkiintoista pyöritystä, mutta se ei nyt vaan taida oikein sopia meille ;) Toisella radalla  tuomarina oli Johanna Wütrich ja rata oli paljon suoraviivaisempi. Vauhti meillä oli kyllä aika hidas, ennen keppejä tuli kielto ja lähti huiteleen kentän laidalle ja tästä vitonen. Loppuun asti taisteltiin ja yliaikaa tuli melkein kymmenen sekuntia. 

Toistaiseksi meidän agility-harrastus on taas tässä, jos ei keksitä jotain tapaa päästä treenaaman. Meidän seuran WeCA:n treenit siirtyy talvikaudeksi kauas Yyteriin ja sinne kulkeminen on tod.näk. aika haastavaa. Bussilla talvipakkasilla liikkuminen ison koiran ja kaikkien tavaroiden kanssa on öö... kuinka sen sanoisi kauniisti ;) joten.. Katotaan, jos päästäis kesällä joskus tuolla kotipuolessa vähän treenailemaan (Iina vinkvink ;) ). Meillä on käytössä kaksi lahjakorttia tuon WeCA:n agility-startteihin eikä niitä haluais hukkaankaan jättää, että eiköhän sitä viä ainakin niiden verran startata..

Muuten tää elo on ollu aika tasasta lenkkeilyä, nukkumista, syömistä ja leikkimistä :) Ainakin Inton osalta, omistaja on joutunut käymään myös töissä ja koulussa. Lisätääs taas kuvia. 

Vaihdoin järjestystä ja nyt koiralla on uusi makuupaikka ja pääsee sohvalta katseleen ulos.

me

Hassu kuva meistä. Lähetin tämän äidille muistutuksena, minkä näkösiä tyyppejä sitä onnitteli äitienpäivänä :) Tuossa ylläolevassa kuvassa on meidän vakkaripuisto, jossa käydään kävelemässä melkein päivittäin. Nyt siellä on taas vaan liikkeellä tappaja-varis, joka ilmeisesti suojelee pesäänsä ja hyökkii Intoa päin. Lauantaina kahteen otteeseen oli erittäin lähellä koiran takalistoa. Tiedän, että se ei pysty pahemmin vahingoittamaan, mutta siitä tulee silti pikkaisen creepy-fiilis.. Eli ehkä puiston reunoilla asuvat saattoivat aamukahvin aikaan katsella, kun joku hullu heilu ja riehu puistossa näkymätöntä mörköä vastaan :D

Ja sitten pari kuvaa junassa matkustamisesta. Kiltisti ja tarkkaavaisesti siellä aina ollaan :) Perjantaina tämä taas toistuu, kun lähden viemään koiraa porukoille hoitoon. Mä lähden nimittäin sitten seuraavana viikonloppuna Lontooseen! 

Sellaisia tarinoita tällä kertaa :)

Kakkostavoite saavutettu

Eli tavoite päästä kakkosluokkaan agilityssä on ollut kylläkin se ykköstavoite tässä jo tovin ja NYT se on tavoitettu!! :)

Toissa viikolla oltiin agility-reeneissä ja... Noh, kaikki ei menny ihan niinku piti. Koira veti hirveitä kierroksia ja taas tuli pahemman luokan riehumista kunnon Intomaiseen tapaan.. Pannan ottaminen on jostain syystä välillä erityisen inhottavaa ja eikä sitä sitten oikein malttaisi olla paikallaan jajaja... Sisko oli tullut hakemaan koiraa Porista etukäteen pääsiäiseen viettoon kotipuoleen, joten mulla ei ollut hirveästi aikaa siinä sumplia varasuunnitelmia. Näin jälkiviisaana ois tietty pitäny ottaa se alotus aivan uuestaan hetken kuluttua, mutta.. Radalla saatiin jotain aikaiseksi, kunhan päästiin vauhtiin. Tunnelmat ei ton reissun jälkeen kyllä ollut hirveen luottavaiset kisoja ajatellen..

Nyt lauantaina 14.4. oli Noormarkussa siis WeCA:n eli meidän tän hetkisen seuran järkkäämät kisat ja kaksi rataa ykkösille. Tuomarina oli Anders Virtanen ja molemmat oli agilityratoja. Eka rata meni ihan pilalle, koska Into ei ollut yhtään touhussa mukana. Lähti laiskasti, kepeiltä karkasi välistä pois. Otettiin kepit uudestaan, sitten pituudesta koira hyppäsi myös sivusta ulos (ei koskaan tee niin!!) ja juoksi a-esteelle. Tein johtopäätökset ja juostiin radalta pois. Tuloksena siis hylky.

Toinen rata oli suunnilleen ekan radan peilikuva ja alkoi aita-rengas-puomi yhdistelmällä. Menin ottaan koiraa vastaan renkaan luo ja tuli sieltä hyvin. Ehdin puomille varmistaan kontaktit ja sitten siitä kaarrosta aita-muuri-aita-putki. Putkesta toiseen putkeen ja sitten kaksi aitaa, toinen takaakiertona ja aalle. Siitäkin selvittiin ilman kontaktivirheitä. Into irtosi hienosti putkeen ja sitten aita, keinu, takaaleikkaus pussiin. Piti valssata ennen keinua, mutta en sit ehtiny. Putkelta oli tiukka käännös kepeille, koira meni oikeesta välistä sisään ja tässä välissä rupes meikäläistä jännittään. Saatoin koiran kunnolla kepit loppuun ja siitä aita-aita-suora loppuun. Vilkasu kelloon ja aika riittäisi loistavasti nollaan. Onneksi ryhmäkaverit tuli varmistamaan, että se oli nolla ja te johdatte! :D Tehtiin sit ainoo nolla ja voitto oli eka ja varmaan myös meidän uran viiminen.. :) Aika oli jotain -6,46 sekkaa eli vielä suht reilusti, kun aiemmin ollut siinä ja siinä.

Nyt sit tietty innostuneena katoin, jos olis sopivasti kakkosluokan startteja ja olishan niitä.. ;) Agilityreenien jatkosta en vielä tiedä, koska WeCA:n kesätreenit alkaa kohta, heinäkuussa reenit on tauolla ja elokuussa mulla on loma, enkä aio olla sillon Porissa.. Katsotaan, mitä keksitään. Tällaisia iloisia uutisia siis tällä kertaa! Kevät koittaa ja lumet on täältä jo sulaneet, kivaa :)

Agilityreeneilyä

Nohniin. Päästiinpä sitten kolmen vkon tauon jälkeen käymään agilityssä. Eka oli liian paljo pakkasta, sitten olin kipee ja viime viikolla olin itse uimatekniikka-treeneissä.. Käveltiin kotoota noin puoltoista kilsaa bussille ja koira rupes kerään lievästi kierroksia jo siinä bussia ootellessa! Bussissa ei kanssakaan rauhottunut eikä varsinkaan rauhottunu hallissa.. Tän siitä saa, ensin toivoo että koirasta huokuis halu tehdä ja se komentais, että "nyt mennään aivan liian hiljaa, vauhtiavauhtia, toimintaa!!" ja nyt ku se tekee niin, niin argh... :D Ei voi siis voittaa, tässäkään asiassa.. Noh, ehkä toi rauhottuminen kentän ulkopuolella olisi kuitenkin ihan toivottavaa.. Toisaalta oon käyttäny noi hetket hyväksi esim. seuraamisen vahvistamiseen, eilen toimi hyvin :) 

Radalla koira oli ensin aivan ylikierroksilla, mutta taas parin tekemisen jälkeen oli ihan ok. Itelle taas tauon jälkeen oli jotenkin haastavaa kääntyä ja vääntyä tarvittaviin ohjauskuvioihin, mutta onneks niitä sitten jankattiin.. Oudoin kohta oli, kun tuli putkesta, aita ja rengas. Eka hyppäs renkaan rikki (on sellanen "hajoava" versio) ja sitten ei suostunu hyppään sitä osana rataa. Yksittäisenä meni sen sitten ok, kun tarkasti ohjasin. Yleensä toi rengas on ollu aina sellane minkä tekee mielellään ja jos on esim. suoralla radalla niin ei oo sen ohi pahemmin juossu.. Tai tulee mulle jostain kisoista mieleen joku tilanne, mutta se oli "vanhaan" aikaan... ;)

Nyt kun on vähän tarkempi ope niin ei päästä varmaan noitten kontaktien kanssa ihan yhtä iisisti ku aiemmin. Ollaan ny pitemmän aikaan tehty niin, että palkkaan sen alastulolle ja sitten jatketaan matkaa. Eli oikeestaan ei olla niitä treenattu... :/ Tiedän, että ei sais antaa niitten mennä vasemmalla kädellä, koska kisoissa niistä sais ehkä napattua sen pari vaadittavaa sekuntia pois... niitten treenaaminen kerran vkossa ei vaan oo oikeen toimiva konsepti, mutta täytyy sit yrittää saada esim. jotain rappustreeniä aikaiseksi.. 

Loppuun kuviakuvia.

Oikean puoleinen on meidän kotitalo.

 
 

Paluu arkeen..

Mutta onneksi arki ei ole ollut kovin karu :) (riippuu kyllä varmaan keltä kysyy..) Into palautui kotiin puolitoista viikkoa sitten, oli poissa 7 viikkoa! Apua! Mutta olinhan mä kyllä sen kanssa pari vkoa lomailemassa.. Mutta hyvinhän sillä siellä meni, ei joutunut varmaan kahta tuntia kauempaa olemaan yksin ja aina sai rapsutuksia :) Nyt kyllä vähän epäilen, että toi on jättäny pientä skismaa koiran pääkoppaan tavalla tai toisella.. On meinaan viime vkolla useemman kerran repiny mun peiton sängystä! Argh!! En tiä mitä sillä tekee, mutta on osittain lattialla sängyn vieressä, ku meen kotiin. (sängyn päällä sellasesta kompostiverkosta tehty "portti" ettei pääse itse sänkyyn) Ja nyt kahtena pvnä muistin heittää peiton kauimmaiseen nurkkaan, ettei pääse siihen käsiksi niin oli sitten repinyt mun housut sängyltä! Taas löysin ne siitä vierestä enkä ainakaan huomannu mitään varsinaisia tuhoamisen merkkejä.. Toivottavasti tästä ei kehkeydy mitään suurempaa tuhoamisvimmaa, koska sellaista ei ole koskaan aiemminkaan ollut. *koputtaa puuta*

Viime viikolla päästiin sitten jatkamaan taas agilityä. Tua meidän nykyisessä seurassa haetaan aina neljän kk:n välein uudestaan ryhmään mihin haluaa. Ihan ok systeemi, pääsee vaihtamaan ryhmää halutessaan. Me hyödynnettiin tätä ja vaihtelun vuoksi vaihdettiin ryhmää. En nyt tarkalleen muista, mitä siellä ekoissa reeneissä tapahtui erityisesti.. ;) Koira taisi olla ihan hyvin mukana ja ohjaajan liikkumiseen kiinnitetään erityisesti huomiota, mikä on hyvä juttu. Myöskin ollaan otettu ratoja vähän lyhyemmissä pätkissä ja se toivottavasti auttaa vauhdin kanssa. Itse ajattelen, että nimenomaan sen parin sekunnin ottaminen pois ratasuorituksen ajasta on se elinehto viimeisen nollan metsästykseen! Tietty tarvitaan kaikkien asioiden vahvistamista, mutta toisaalta kikkailut ei tossa ykkösluokassa vielä ihan hirveesti merkkaa.. Tai radat on harvoin sellaisia, että esimerkiksi meille suht uutta juttua "niistoa" tarvittaisiin.. Niisto onkin ollut molemmissa treeneissä aika vahvasti esillä.

Eilen treeneissä niistoa käytettiin ainakin kahdessa kohdassa. Into kävi ihan kierroksilla hetkittäin ja ei seurannu mun tekemisiä juuri ollenkaan.. Sitten kun ehdin edelle ja liikuin selkeästi jutut toimi, mutta ääntä piti välillä korottaa.. Varsinkin lopuksi päästiin käyttään meidän vikat 5 min. treeniaikaa ja otettiin takaakiertoa ja välistä vetoa neljän aidan rivistöllä. Koira odotti hienosti, ohjautui ekan aidan yli, mutta ei sen jälkeen välittäny siitä et ois pitäny hypätä seuraavan aidan yli.. Sitten pari kertaa lelun ja kunnon äänen kanssa ja sit tuli miten piti. Muuten kyllä vauhtia riitti ja oltiin hyvillä mielin. Tykkään kyllä, että tässä vaiheessa meidän "uraa" viilataan pilkkua ja opetetaan ohjaajaa ohjaamaan ;D 

Intomielestä kertoo taas kyllä kaiken, kun seuraavan ryhmäläisen naisen "kepo" kyseli, että minkä ikäinen Into on. Sanoin, että viis ja puoli eikä ollut uskoa sitä niin vanhaksi :D Toisinaan toivon, että ne autuaat eläkepäivät tulisivat mutta onhan se aina joskus hauskaa, kun jollain on ees kivaa :)
 

Jouluja!!

Agi-kisoissa

Jeeee!! Me tehtiin se! Saatiin puhdas nolla hyppäriltä! :) Hehkutukset ensin pois alta ja sitten kertaileen, mitä siä radalla oikein tapahtu.. 

Kisat oli siis Jyväskylässä JAT:in järkkäämät. Lauantaina oli agi- ja hyppyrata, molemmilla tuomarina Johanna Wüthrich. Eka rata oli suoraviivainen ja suht helppo. Puolivälissä oli a-este, pituus ja sitten putkeen. Käskytin putkeen varmaan liian lujaa, koska Into käänty kattoon mua, arpoi ja valitsi sitten väärän pään. Loppupätkä pujotteluineen yms. sujui myös hyvin. Loppusuorat on tosiaan aina ollu välillä arpomista, mutta nyt koira vaan puski eteenpäin ja eteni hyvin. :) Tokana oli sitten hyppäri, ihanneaika oli 37 sekuntia. Puolivälissä oli mietinnän paikka, valssi vai takaaleikkaus. Noh, mä otin asian herranhaltuun ja tehtiin aivan loistava poispäin-käännös ja se toimi! Toimi edellisellä kerralla myös reeneissä, joten sen takia uskalsin tehdä ko. liikkeen sen enempää miettimättä.. Ehdin myös ajatteleen radalla jo mahdollista nollaa ja siitä sain lisäpontta varmasti myös loppuradan hyvään suorittamiseen. Vaikka tietty radalla ei sais miettiä muuta kuin sitä itse suoritusta.. Loppuun asti suoriuduttiin loistokkaasti ja tuloksena meidän EKA NOLLA!!! (Intolla on yksi nolla aiemmin Iinan kanssa juostuna) Kuulutukset oli mun mielestä tuolla kisoissa vähän huonot eikä ns. selostusta tapahtunut. Olisin halunnut suoritusten jälkeen kuulla, että minkä tuloksen kukakin sai. Koska ihan kaikkia tuomarin käsiliikkeitä ei näkynyt radan laidallekaan. Ja kuulutukset kuului myös todella huonosti. Näistä syystä rynnättiin heti tulostaululle ja siellä se oli, suoritus oli noin viis sekuntia ihanneajan alle ja olin niin yhtä hymyä! :)

Sunnuntaina oli vuorossa kaksi agi-rataa, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Molemmilla radoilla oli hakemista, että mihin päähän putkea mennään ja ehkä en itse saanut psyykattua itseäni tarvittavaan mielentilaan.. Meni osittain vähän läpijuoksuksi ja koira ei vastaanottanut käskyjä ja ohjausta. Tokalla radalla myös varasti lähdössä! Oli kaksi aitaa, siitä käännös tiukasti putkeen. Luotin koiran olevan paikoillaan, kuten on ollut tähän asti aina.. Olin toisen aidan luona ja yleisöstä kuuluu: "se tulee"! Käännyin kattoon ja just oli lähestymässä toista aitaa, hyppäsi sen yli ja sain ohjattua putkeen. Alkupätkä meni hyvin, mutta sit puolivälissä homma levisi ja koira teki omia ratkaisuja ja päädyttiin sit vähän oikaseen maaliin. Kaksi hyllyä siis sunnuntailta. 

Seuraava kisamahdollisuus ois täällä Porissa loppiaisena, mutta täytyy nyt katsoa maltanko tulla joululomalta aikasin kisaileen :) Treenit on tältä vuodelta ohi, koska koira jäi Mänttään ja WeCassa alko myös koulutustauko tän joulukuun ajaksi. Koiran yksinhuoltajana oleminen on hetkittäin haastavaa, koska omien menojen takia koira jäisi aivan liian vähälle huomiolle joinain päivinä. Tai ei niitä menoja nyt ihan joka päivä oo, mutta... Täällä Porissa mulla ei oo mitään koirahoito-tukiverkostoa, joten se tietty on suurin syy koiran olemiseen niin kaukana.. Onneksi mun porukat ja sisko tykkää Intosta ihan mahottomasti, joten ne mielellään pitää sitä siellä :) Mulla on kamerassa muutama valokuva purettavana, joten toivotaan että saan ne joskus tänne näkyviin.. Mukavaa viikonalkua!